Kun Damien Chazelle otti vastaan Oscarin La La Landista, harva tajusi, että hän syrjäytti Norman Taurogin nuorimpana ohjauksesta palkittuna – ennätys, joka oli kestänyt 1930-luvun alkupuolelta lähtien.
Unelmakaupungin taitaviin ammattimiehiin kuulunut Taurog (1899-1981) ohjasi aluksi laatuelokuvia ja keski-ikäistyttyään Martin/Lewis-duon komedioita sekä 9 Elvis-pätkää. Broadway Melody of 1940:ssa Taurog jaksoi vielä yrittää tolkuttoman kalliiden lavasteiden keskellä. Kyseessä oli neljäs karismaattisen steppimestari Eleanor Powellin tähdittämässä viihdesarjassa, yksinkertainen väärinkäsitysten komedia parhaaseen Hollywood-tyyliin. Päähuomio kohdistuu Cole Porterin kuolemattomien laulujen koreografiointiin, ja niissä päähuomion vie miestähti: ei kukaan eikä mikään elokuvan historiassa ole liikkunut kuten Fred Astaire.
Tässä musikaalissa Astaire on kukoistuksessaan, puhdasta liikkeen iloa, mielikuvitusta ja sulavuutta. Eikä Powell jää askeltakaan jälkeen. Tällaisen viihteen Hollywood hallitsi paremmin kuin mikään muu koneisto maailman historiassa. Begin The Beguine! (Anton Asikainen)
