Albert Oehlenin yhdessä Oliver Hirschbiegelin kanssa ohjaama kuvaus Vincent van Goghin mielenmaiseman ja työprosessin olemuksesta on jatkumoa Oehlenin kokeellisia työtapoja hyödyntäville ja tutkiville elokuville. Van Goghin autenttisuuden tavoittelusta syntyviä paradokseja silmien eteen vyöryttävä teos muodostaa eräänlaisen moniaistisuuteen rakentuvan fenomenologisen elokuvan, jossa se toimii myös itse maalauksena. Geelin maailmassa hyönteisten surina on aito osa maalausta, vaatteet ovat aito osa paljasta ihmistä, ja pakkomielteisyyttä lähentyvä suhde poisoppimiseen paljastaa todellisen näyn. Geel (“keltainen”) on elokuva, jota edes lopputekstit eivät pysäytä.
Jälkikuvana nähdään Oehlenin ja Hirschbiegelin tuore lyhytelokuva Cézanne on Art (2026), joka pohjautuu Paul Cézannen ja taidekriitikko Joachim Ga squet'n keskusteluihin. Kielellisen ajattelun ja aistein koetun rajankäyntiä ruotiva dialogipommi on luonteva vastinpari Geelin poisoppimisen tematiikalle, jossa värien monimerkityksisyys ja sumeasti aistitut kaiut luovat kuvaa Cézannesta kätilönä. (Tommi Ilari Mäki)
Kieli: saksa, tekstitys: englanti / englanti, ei tekstitystä
Suomen ensiesityksiä
Näytöksessä tekijävieraita (Albert Oehlen)
