Liki nelituntinen Hamlet tarjoaa ennen kaikkea häkellyttävän aikamatkan Yleisradion televisioteatterin viimeisiin pakottomiin hengenvetoihin, jolloin kaikki tuntui vielä olevan mahdollista televisioteatterillekin sellaisena kulttuuri-instituutiona kuin se parhaiten muistetaan.
2.1.1992 klo 21.00 oltiin toivuttu juuri ensimmäisestä vuodenvaihteesta ilman Neuvostoliittoa, kun uusi Hamlet-tulkinta alkoi TV1:ssä. Samaan aikaan Kakkosella kilpailtiin Kymppitonnissa ja ihasteltiin italialaista Valentinaa ja Kolmonen tarjosi kasarileffa Soul Manin. Kanavakilpailua ei ennen kanavauudistusta vielä käyty hampaat irvessä, mutta jo vuoden päästä TV1:n perinteikkään televisioteatterin tuli korvaamaan Kotikatsomo kausisarjoineen ja tv-elokuvineen.
Mitä kaikkea me Hamletissa oikein menetimmekään, voisi kysyä nyt nykytelevisiomme linnanvahdeilta.
Hamlet edustaa kokonaisvaltaista taiteellista näkemyksellisyyttä, jossa Marilyn ja Marx kohtaavat samalla seinällä. Jotaarkka Pennasen tinkimätön ohjaus ja Heikki Kinnusen verraton läsnäolo hitsautuvat saumattomasti yhteen. Äskettäin edesmennyt Seela Sella nähdään Gertrudin roolissa. Tuloksena on mahdollisesti paras suomalainen Hamlet, paras ainakin televisiossa. (Lysti Manni)
Kieli: suomi, ei tekstitystä
Näytöksessä tekijävieraita (Heikki Kinnunen, Jotaarkka Pennanen)