Paha poliisi (1992)

Toiseksi yleisön suosikiksi valikoitui loppusuoralle asti hyvin tiukassa kisassa Paha poliisi (Bad Lieutenant, 1992). New Yorkin indie-kuningas Abel Ferraran kuuluisimpiin teoksiin kuuluva tarina korruptoituneen ja huumeriippuvaisen rikoskomisarion kärsimystiestä on poikinut tuottajansa Edward R. Pressmanin projektina jo kaksi epävirallista jatko-osaa (ohjaajinaan kaksi yhtä omaehtoista ohjaajaa: Werner Herzog ja Takashi Miike) – ja lisää on ilmeisesti tulossa, mutta Ferraran laimentamaton, katolisen tematiikan läpäisemä visio ja Harvey Keitelin ikimuistoinen, pelottoman intensiivinen ja inhorealistinen pääosasuoritus varmistavat, että niitä kaikkia tullaan ikuisesti vertaamaan tähän alkuperäiseen klassikkoon. (HT Nuotio)

Huom! Esillä on harvinainen alkuperäinen filmikopio, jossa pahan poliisin tunnusmelodiana soi Ferraran vimmaisen originaalivision mukaisesti Schoolly D:n ”Signifying Rapper”. Kappale on tekijänoikeussyistä siivottu pois myöhemmiltä uudelleenlevitys- ja kotitallenneversioilta samalla kun alkuperäiskierroksen kopiot on pyritty jopa tuhoamaan.