Regina ja miehet (1983)

Anssi Mänttärin legendaarisen Korvenheimo-trilogian keskimmäinen osa on omistettu Erica Jungille. Tämä riittää hyvin esittelyksi ja syyksi lompsia suoraa päätä cinemaan. Varmemmaksi vakuudeksi voimme todeta, että elokuva kuvattiin viidessä päivässä, ja että se on kestänyt ajankuvana paremmin kuin 90% aikalaisistaan: leffa suorastaan haisee 80-luvulle.

Mänttäri ei ole koskaan livennyt liian kauaksi ikuisuusaiheista: nokkelaan kehärakenteeseen perustuvassa tarinassa Rea Mauranen hahmottaa ihon alle menevästi sietämätöntä toimittajaa, johon mm. Heikki Kinnunen, Matti Pellonpää ja Jörn Donner joutuvat ottamaan (ei välttämättä Reginan) miehinä perspektiiviä. Simppeli kysymys "Soitat sä pianoa?" kasvaa peräti ihmisyyden mittatikuksi.

Tässä nähtävää Helsinkiäkään ei enää ole, jokin on neljässä vuosikymmenessä joutunut hukkaan. Siksi "Reginalla" on arvonsa dokumenttinakin. Herkulliset tyypit ja salavihkainen huumori ovat bonusta: edes "Erica Jung" ei ole todellinen, kuten ei Korvenheimokaan. (Anton Asikainen)

Näytöksessä tekijävieraita (tarkentuu)