Päivien lumo (2025)

Elokuvantekijä Karin Pennanen on kertonut tämän elokuvan valinneen hänet; se oli tehtävä ja kaikki muu jätettävä sivuun. Päivien lumo kertoo Pennasen Markku-sedästä, joka oli tärkeä ja rakas, mutta eli suuren osan elämästään muusta maailmasta eristäytyneenä. Markun kuoltua jäämistöstä löytyi valtava määrä hänen monipuolista taidettaan: maalauksia, valokuvia, kollaaseja, musiikkia, videoita. Myös isot pinot c-kasetteja, joille oli äänitetty Markun puheluita, ja joiden kautta paljastuu eräs riipaiseva, tärkeä juonne Markun elämässä.

Elokuvan materiaali on runsasta ja monipuolista hulvattoman hurjista omakuvista ja -videoista animaatioihin sekä pohdintoihin ihmisyydestä ja meitä kaukaisemmista maailmoista. Musiikki on myös Markun tekemää. Päivien lumo on visuaalisesti rikas, ja se maalaa muotokuvan lahjakkaasta miehestä ja omaperäisestä mielenmaisemasta.

Setänsä elämää auki keriessään Pennanen joutuu esittämään paljon kysymyksiä niin omille vanhemmilleen, itselleen kuin kohteelleenkin, ja elokuvasta muodostuu eräänlainen ohjaajan ja kohteensa välinen kaunis vuoropuhelu. Arvoituksiakin jää ilmaan. Jäämistön palasista rakentuva kuva sedän selittämättömästä kaipauksesta jonnekin ”todelliseen kotiin” luo hänen ympärilleen mystisen auran. Pennanenkin kysyy: ”Minne sä menit, Markku?” (Mervi Herranen)

Näytöksessä tekijävieraita (Karin Pennanen)