Kevät 1943
Nyt kuulolle! Tämä YLElle tehty novelli saattaa olla tekijänsä filmografian tuntemattomin signeeraus; siitä ei tiettävästi löydy merkintää mistään rekistereistä. Varsinainen harvinaisuus, siis – ja löytö.
Jatkosota-aiheinen Kevät 1943 on Mänttäriä vakavimmillaan, balladi lumen keskelle pudotetusta desantista ja häntä suojelevasta pojasta, joka yrittää ymmärtää aikuisten sotimista. Pienen torpan muodostaman yhteisön ja Ville Sandqvistin koskettavasti esittämän vakoojan-olosuhteiden-pakosta ("En ole venäläinen, olen karjalalainen") syntyy pelon ilmapiiri, vaikka kaikki osapuolet ovat aivan tavallisia ihmisiä. Sellainen sodan mekanismi on.
Mänttärin kielikorva kuuluu taitavan arkisessa dialogissa, jonka auteur kirjoitti kesäisessä Kreikassa, luonnollisesti. Asko Mänttäri sävelsi vähäeleisen sävykkään musiikin. Tätä elokuvaa kannattaa kuunnella monestakin syystä. (Anton Asikainen)
Sotaerakko
Studiokauden loputtua näyttelijälakkoon ja television läpimurtoon, siirtyi kotimainen elokuva entistä realistisempaan rekisteriin sekä ilmaisullisesti että aihevalinnoiltaan. Uudessa tilanteessa taiteellisesti vahvimmat tulokset saavutettiin usein televisiossa. Tämän suuntauksen kärkinimiä oli ohjaaja Rauni Mollberg, joka nousi maineeseen kirjallisuussovituksillaan. Ennen valkokangasesikoistaan Maa on syntinen laulu (1973) Mollberg toteutti televisioon samanlaisella naturalistisella tyylillä talvisodan aikaiseen tositapaukseen perustuvan Sotaerakon (1972). Pääosassa nähdään ohjaajan löytö, loistava amatöörinäyttelijä Aimo Saukko.
Hänen esittämänsä Klemetin Heikki jää taisteluiden alettua yksinään autioituneeseen taloon rajaseudulle. Mollberg luottaa visuaaliseen ilmaisuun ja vähäeleiseen näyttelemiseen. Näin hän luo shokkitehojakaan kaihtamatta vahvan, jopa eksistentiaalisia tuntoja tavoittelevan elokuvan yhden miehen elämästä luonnonvoimien ja sodan puristuksessa. Nykyisessä maailmantilanteessa teoksella on uutta kaikupohjaa. (Rami Nummi)