Syntinen Ruby (1952)

King Vidor, eittämättä vanhan kunnon Hollywoodin hurjimpien näkyjen vimmainen loitsija, mies, joka kriitikko Nick Pinkertonia mukaillen suosi lubitschilaisen kosketuksen sijaan lekaa, loi useita seksuaalisten kärjistysten sävyttämiä mestaritöitä ja saavutti luultavasti huippunsa Ruby Gentryssä (1952).

Pikkukaupungissa “radan väärällä puolella” syntynyt Ruby Corey (Jennifer Jones) on yksi niistä naapurin tytöistä, joihin paikalliset miehet rakastavat projisoida fantasiansa. Todellisuudessa Ruby kätkee sisäänsä patoutunutta kaoottista energiaa, joka räjähtää hänen rakastuttuaan omaisuutensa menettäneeseen Boake Tackmaniin (Charlton Heston). Boake kuitenkin pettää hänet valitsemalla rikkaan naimakaupan ja myös Ruby alistuu valitsemaan rikkaan aviomiehen Jim Gentrystä (Karl Malden). Onnettomuudet seuraavat ja Rubysta tulee puritaanisen pikkukaupungin syntipukki samalla, kun hän muuttuu vidorilaiseksi perusyksilöksi, joka joutuu aina vastakkain hirviömaisen kollektiivin kanssa.

Vidorin elokuvissa, erityisesti Ruby Gentryssä, tarina on aina toissijainen ohjauksen taiteen rinnalla. Kuvien hurja konkretia ja villien ideoiden tiivistyminen selväpiirteisiksi kompositioiksi iskee katsojan alkukantaisimpiin hermoihin. (Valtteri Lepistö)