Viinin ja ruusujen aika (1962)

Addiktiokertomusten klassikko Viinin ja ruusujen aika (1962) on vielä yli 60 vuotta myöhemmin hätkähdyttävän vereslihainen katselukokemus. PR-mies Joen (Jack Lemmon) ja sihteeri Kirstenin (Lee Remick) romahdus rappioalkoholismiin on kuvattu aikansa Hollywood-mittapuilla erittäin raadollisesti.

Kun Joe tapaa Kirstenin, hän kyllä juo kuin sieni, mutta pitää yhä keskiluokkaisen pakkansa kasassa. Eletään kosteita aikoja, ja asiakkaiden kanssa ryypiskely kuuluu Joen työnkuvaan. Miehen riippuvuus lähtee käsistä nöyryyttävien työtehtävien myötä ja varsinkin sen jälkeen, kun absolutisti-Kirsten alkaa juopotella miehensä kanssa. Pariskunnan rakkaus muuttuu yhteisen addiktion ruokkimiseksi.
JP Millerin televisionäytelmään perustuva elokuva on komedioistaan tunnetun Blake Edwardsin harvoja draamaohjauksia. Se oli myös Jack Lemmonin ensimmäinen vakava pääosa. Harvoin näkee yhtä pelottavan läsnäolevaa näyttelijätyötä kuin Lemmonin ja Remickin yhteisissä kohtauksissa.

Viinin ja ruusujen aikaa on pidetty elokuvana, joka lopullisesti toi AA-liikkeen valtavirtaan. Tekijöistä Blake Edwards ja Jack Lemmon olivat kumpikin alkoholisteja, jotka myöhemmin raitistuivat. (Sakri Pölönen)